Trumpin Venäjä-politiikasta etsitään jatkuvasti suurta strategista suunnitelmaa. Minusta meidän pitäisi vihdoin uskaltaa sanoa ääneen, ettei sellaista välttämättä ole. Olen pohtinut pitkin päivää Trumpin ja Putinin tuoretta dieselkauppaa. Se kertoo mielestäni paljon suuremmasta ongelmasta siinä, miten tulkitsemme Yhdysvaltojen nykyistä ulkopolitiikkaa. Miettikää hetki tapahtumien kokonaisuutta. Trump on vähentänyt Yhdysvaltojen omaa sitoutumista Ukrainan aseistamiseen. Sen jälkeen hän aloitti sodan Irania vastaan, mikä on nostanut energian hintoja. Nyt hän yrittää helpottaa polttoaineiden hintapainetta tekemällä sopimuksen juuri sen Venäjän kanssa, jonka sotataloutta länsi on vuosien ajan yrittänyt heikentää. Voiko joku vakavissaan väittää, että tämä kaikki olisi ollut osa jotakin suurta ja tarkkaan harkittua suunnitelmaa? Paljon uskottavampi selitys on, että Trump tekee päätöksiä yksi kerrallaan, tavoittelee nopeita poliittisia voittoja ja joutuu sen jälkeen ratkaisemaan itse aiheuttamiaan ongelmia. Silti olemme seuranneet kuukausikaupalla Steve Witkoffin ja Jared Kushnerin neuvotteluja Venäjän kanssa ikään kuin niiden taustalla olisi johdonmukainen suunnitelma Ukrainan sodan lopettamisesta ja Euroopan turvallisuuden järjestämisestä. Miksi yritämme jatkuvasti löytää Trumpin toiminnasta enemmän johdonmukaisuutta kuin hänen päätöksensä osoittavat? Katsotaan mieluummin tekoja. Trumpin hallinto ei ole hakenut kongressilta merkittävää uutta rahoitusta Ukrainan aseistamiseen. Aiemmin päätettyjä toimituksia on jatkettu, ja eurooppalaiset ovat ostaneet Ukrainalle amerikkalaisia aseita. Samaan aikaan Trump on arvostellut Ukrainan iskuja Venäjän öljynjalostamoihin, vaikka ne ovat heikentäneet Venäjän sotataloutta. Nyt dieselkauppa voi antaa Putinille uuden keinon painostaa Ukrainaa lopettamaan nämä iskut. Tätä kaikkea on selitetty sillä, että Trump haluaa Euroopan kantavan enemmän vastuuta turvallisuudestaan. Euroopan pitääkin tehdä niin, mutta miksi Washington samaan aikaan helpottaa Venäjän taloudellista asemaa? Minusta meidän pitäisi ottaa vakavasti yksinkertaisempi selitys. Trump tekee sopimuksia, joista hän uskoo hyötyvänsä itse. Jos kauppa Putinin kanssa näyttää hänelle edulliselta, Ukrainan ja Euroopan turvallisuusedut eivät välttämättä estä häntä tekemästä sitä. Trump ei ole lähtökohtaisesti Ukrainan eikä Euroopan puolella. Hän on ennen kaikkea omalla puolellaan. Ymmärrän hyvin, ettei Suomen valtiojohto voi sanoa tätä yhtä suoraan. Suhteet Washingtoniin on pidettävä kunnossa myös Trumpin aikana, mutta muun julkisen keskustelun tehtävä ei ole keksiä hänen toiminnalleen jatkuvasti uusia, hyväntahtoisia selityksiä. Meidän pitää arvioida tekoja, ei kuviteltuja tarkoitusperiä. Suomelle tästä seuraa hyvin käytännöllisiä johtopäätöksiä. Oman puolustuksemme on kestettävä myös tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen apu viivästyy tai jää odotettua pienemmäksi. Tarvitsemme riittävästi aseita, ammuksia ja ilmapuolustusta sekä eurooppalaista kykyä valmistaa niitä. Samalla yhteistyötä Ruotsin, Norjan, Tanskan, Britannian, Puolan ja Baltian maiden kanssa on syvennettävä. Pohjois-Euroopan puolustuksen pitää toimia myös silloin, kun Washingtonin poliittinen tuki horjuu. Ukrainan tukeminen ei myöskään saa riippua Trumpin päätöksistä. Euroopan on pystyttävä toimittamaan aseita, rahoittamaan Ukrainan puolustusta ja pitämään Venäjään kohdistuva taloudellinen paine yllä omin voimin. Meidän on hyväksyttävä, että Trump on valmis tinkimään Euroopan turvallisuudesta saadakseen itselleen poliittisen voiton. Siksi Suomen turvallisuutta ei voi rakentaa sen oletuksen varaan, että Trumpin päätösten taustalta löytyy lopulta jokin nerokas suunnitelma, joka kääntyy Euroopan eduksi.