Mika Sipponen

Mieti jos menisit töihin ja heti työpaikkasi aulassa olisi porukka työkavereitasi, jotka ottaisivat laukkusi, piposi ja homottelisivat sinua. Olisit tönimisringin keskellä räsynukkena ja jos pistäisit hanttiin, kätesi väännettäisiin selän taakse tai sinua kuristettaisiin. Sitten syliisi lyötäisiin laukkusi ja piposi ja käskettäisiin painumaan vittuun, lähtisit räkä poskella juoksemaan omalle työpisteellesi mutta heti seuraavalla nurkalla joku kamppaisi sinut. Kaatuisit maahan, satuttaisit itsesi ja housusi menisivät rikki. Äskeinen tönimisporukka, kamppaaja ja joukko muita ihmisiä työpaikaltasi kerääntyisivät ympärillesi, joku potkaisisi laukkusi kauemmas ja ympärilläsi oleva porukka alkaisi messuamaan: Kohta se itkee, kohta se itkee, kohta se itkee.. Kunnes itkisit. Itkisit kunnes pomo tulisi paikalle ja sanoisi ”Noh noh, mitäs täällä hölmöillään” ja sinut kampannut tyyppi sanoisi ”Se-ja-se juoksi ja kaatui”, saisit haukut pomoltasi kun olet juoksennellut sisällä. Ehtisit juuri löytää laukkusi ja istua ajoissa työpöytäsi ääreen kun joku löisi sinua avokämmenellä korvalle ja kuiskaisi lupauksen: kolmen vartin kuluttua otetaan sama uusiksi. Pomosi pitäisi sinua hankalana ihmisenä kun et haluaisi mennä tauolla ulos käymään. Loppupäivän ajan sinulle supateltaisiin ”itkupilli”, ”homo”, ”ämmä”, ja aina kun vastaisit pomosi esittämään kysymykseen, sinulle naurettaisiin. Ja kotimatkalla olisi jossain kohtaa taas samat tyypit tönimässä, lyömässä, repimässä vaatteista ja kun makaisit maassa, alkaisi sama messu: kohta se itkee, kohta se itkee. Jos tämmöistä sattuisi meille töissäkäyville aikuisille, niin puhuttaisiinko me työpaikkakiusaamisesta vai ihan suoraan pahoinpitelystä? Ja puututtaisiinko asioihin vähän pienemmällä kynnyksellä? Miksi lapset ovat tässä asiassa eriarvoisessa asemassa? #koulukiusaaminen