Islam on ideologia tai maailmankatsomus, joka sisältää sekä poliittisen että uskonnollisen siiven - ja tämän kolonialistisen, verenhimoisen ja väkivaltaisen ideologian sydämessä on jihad, "pyhä uskon sota". Jihad käsittää kolme vaihtetta, ns. kolmivaiheinen jihad, mikä on sotalordin jättämä kaava muslimeille, joka löytyy Koraanista ja haditheista. Salakavalan jihad on vaiheista ensimmäinen ja käytössä silloin, kun muslimit ovat pienenä vähemmistönä eivätkä vielä tarpeeksi vahvoja taistelemaan ja ottamaan voimalla valtaa. 1) Salakavala jihad Salakavalan jihadin tärkeimmät aseet ovat taqiiyah (vääräuskoisille valehtelu islamin aseman ajamiseksi) sekä muruna (joustavuus petoksessa ja valehtelussa), saadakseen ympäröivän yhteiskunnan sympatiat. Tällöin julistetaan rauhaa ja suvaitsevaisuutta, islamista puhutaan "rauhan uskontona", maalataan kuvaa rauhallisesta yhteiselosta muiden uskontojen kanssa ja vähemmistöjen arvostamisesta. Suljettujen ovien takana suunnittelevat vallankaappausta ja valmistautuvat jihadiin. Islamille vaaditaan erikoisoikeuksia ja uhristatusta. "Islamofobiaan" vetoamalla voidaan uhriutua kaiken kritiikin edessä. Kun muslimien määrä väestössä on kasvanut mutta eivät vielä ole ylivoimaisia alistaakseen "vääräuskoiset" ei-muslimit islamin alle, siirrytään vaiheeseen kaksi, puolustukselliseen jihadiin. 2) Puolustuksellinen jihad Puolustuksellisen jihadin työkaluina on terrorismi. Islamissa käsitetyn "puolustuksen" määritelmä on huomattavasti laajempi kuin mitä me ymmärrämme sillä. Esimerkiksi jos joku kritisoi islamia, tämä nähdään sellaiseksi, miltä islamia tulee "puolustaa"; tai jos joku ei alistu islamilaiselle uhkailulle ja terrorille, tämä on sellaista miltä tulee "puolustautua". Tällaisiksi "ennaltaehkäseviksi iskuiksi" lasketaan islamilaisessa tulkinnassa esimerkiksi Manchesterissa synagoogaan kohdistunut isku jom kippurina 2025; Ariana Granden keikalla toteutettu terrori-isku toukokuussa 2017. Berliinin Pride-marssille 2026 kohdistunut terrori voidaan nähdä puolustautumisena "länsimaista rappiota vastaan". Varsinkin koska "Allah ei anna voittoa juutalaisista kun marssimme yhdessä homojen kanssa", kuten eräs imaami asian ilmaisi. Puolustavaa jihadia seuraa vaihe numero kolme, hyökkäävä jihad. 3) Hyökkäävä jihad Kun muslimit ovat enemmistössä, he laajentavat poliittista valtaansa, alistavat väkivaltaisesti ei-muslimit ja tyhjentävät "tärkeät muslimialueet" vääräuskoisista ei-muslimeista. Suvaitsevaisuus vähemmistöjä ja muita uskontoja kohtaan, mitä julistettiin salakavalan jihadin aikaan, lentää ikkunasta ulos sillä hetkellä, kun islam saa vallan. Islamilainen jihad (pyhä uskon sota) on Euroopan kohtalonkysymys ja tämä näkymätön jihad on jo muuttunut erittäin konkreettiseksi ympäri Eurooppaa. Vereksi, kuolemaksi, kauhuksi. Taisteluksi. Jihadiksi. Kolmivaiheisen jihadin vaiheet etenevät täsmäälleen samalla tavalla kuin ne ovat aina islamin 1400 vuoden historian aikana. Aivan pelikirjan mukaan. Lännen on hiljalleen opeteltava ymmärtämään islamilaisen ajattelutavan, jossa jokaisen on "käännyttävä takaisin" muslimiksi. Kaikki alueet maailmassa ovat alun perin muslimialueita, joita pyhässä sodassa nyt palauttavat Allahille. Jihadissa on kyse islamin ytimessä sijaitsevasta "pyhästä uskon sodasta", jonka tarkoituksena on "palauttaa maailma takaisin islamin alle". Maailmanlaajuinen kalifaatti on sotalordin tahto ja tavoite. Koraanissa on sekä rauhanomaisia jakeita että väkivaltaisia, riippuen islamin asemasta yhteiskunnassa. Kronologisesti myöhemmin tulleet "ilmestykset" korvaavat aikaisemmat. "If We ever abrogate a verse or cause it to be forgotten, We replace it with a better or similar one. Do you not know that Allah is Most Capable of everything?" (2:106) Siten vetoaminen rauhanomaisiin jakeisiin jihadin kiistämiseksi on vain osa islamin joustavuutta totuuden suhteen. "Allah is the best of schemers." (3:54) Jihadissa ei ole kyse "sisäisestä uskon kamppailusta" eikä väkivaltainen islamin levittäminen ei ole erillinen "radikaali" tulkinta islamista. Se on islamia. On vain yksi Koraani. On vain yksi ummah. On vain yksi islam. Islamia ei ole ilman jihadia. Islamissa maailma jakautuu kahteen taloon: "House of Islam" (Dar al-Islam) ja "House of War" (Dar al-Harb). Jos ei kuulu islamin taloon, kuuluu sodan taloon. Eikä pyhä uskon sota, jihad, lopu ennen kuin koko maa on "palautettu" Allahin uskoon. Kun imaamit sanovat "islamin tulevan jokaiseen taloon", he todella tarkoittavat sitä. Islam leviää yhä miekalla ja terrorilla, eikä islamin luonne ole muuttunut. Ainoa mikä on muuttunut on Euroopan asenne puolustautua valloittajiltaan - vaan jopa rahoittaa heidän valloituksensa ja kutsua heidät sisään portit avattuna. Valloitusta kritisoivat hiljennetään sen sijaan "islamofobeina". Ongelma kiistetään ja ongelman käsittely kielletään. Kun ongelmasta on tarpeeksi yleistä keskustelua kansan joukossa, se leimataan "äärioikeistolaisuudeksi", "rasismiksi", "ennakkoluuloksi" ja "islamofobiaksi", jotka ovat "vaarallista vihapuhetta". Jos ongelmasta on pakko puhua, se nostetaan yleiselle tasolle, esimerkiksi "patriarkaatin" syyllistämiseen ja "patriarkaatin" johdosta islamin naisia alistavien käytänteiden selittelyyn. Viesti on, että on "islamofobiaa" ja "rasismia" kertoa mitä silmillään näkee ja korvillaan kuulee. Että ennemmin on uskottava syötettyä narratiivia, kuvitelmaa maailmasta, kuin sitä mitä omin aistein voi todeksi havaita edessään. Sharian mukaan "vääräuskoisille" valehtelu (taqiiya) on paitsi sallittua, joissain tilanteissa myös pakollista. Kunhan se edistää islamin leviämisen asiaa, se on moraalisesti "oikein". Myös "joustavuus petoksessa" (muruna) on sallittua. Valitettavasti länsimaissa sekä mediakoneisto että päättäjät ovat arvioineet omalta puoleltaan joustavuuden totuudessa olevan arvokkaampaa kuin tosiasioiden ääneen sanominen. He ovat välillisesti, tietoisesti tai tiedostamatta, antaneet tämän tapahtua omalle kansalle, omille tyttärille, suljetaan silmät ja vaiennetaan kriitikot "rasisteina" ja "islamofobisina". Ja mitä pidemmälle aikaa kuluu, mitä suuremmaksi uhriluvut kasvavat, sitä vaikeampaa on puolustautua ajatuksella, etteikö kyse olisi tarkoituksellisesta mahdollistamisesta. Koska kielellään on vallassa elämä ja kuolema - eikä kukaan ole taitavampi tässä kielipelissä kuin länsimaisen sivilisaation viholliset, erityisesti marxistien ja islamin epäpyhä liitto - he naamiovat pahuuden hyvyydeksi ja hyvyyden pahuudeksi. Kun islamista inspiraationsa saanut jihadisti jättää Koraanin auki, huutaa "Allah on suurin" ja puukottaa vastaantulijoita tai ajaa autolla väkijoukkoon, tämä kuvataan "yksittäistapaukseksi", "mielenterveysongelmaksi" ja syytetään äärioikeistoa "tragedian politisoinnista". "Islam on rauhan uskonto." Kun maahanmuuttajat islamilaisista kulttuureista tulevat ja tekevät juuri sitä mihin islam heitä käskee, mikä on islamin keskeinen doktriini, tärkein tavoite, tasavallan presidentistä alkaen naisten turvallisuuden vaarantamisesta syytetään kaikkia miehiä. "Mies vai karhu." Iso-Britanniassa muslimien pyörittämien raiskausringeistä vaietaan. Aina vain kasvavimmista määristä yksittäisiä raiskauksia, joukkoraiskauksia, grooming-raiskausjengejä kieltäydytään käsittelemästä. "Kyllä suomalainenkin." Naisten järjestelmällinen alistaminen, näkyvä alisteinen asema jo hijabin, niqabin ja burkhien yhteydessä - alati yhteiskunnassamme enemmän näkyvillä - on kuulemma "naisen oma valinta" ja kuolonkankaaseen kääriytyminen "naisia voimaannuttavaa". "Islam kunnioittaa naisia, pitää kuin kukkaa kämmenellä." Naistet ja tytöt pukeutuvat peitettyinä eivätkä uskalla liikkua iltaisin pimeällä ilman saattajia. Kouluissa tyttöjä uhataan raiskauksilla. Poikia nöytyytetään väkivallan uhalla ja tätä nöyryytysrituaalia kuvataan sosiaaliseen mediaan. Väkivallan oikeutukseksi riittää se, että nämä lapset eivät ole muslimeita. He ovat "vääräuskoisia", kufar, ja siksi islamin mukaan heitä kuuluu alistaa ja saattaa häpeään, jotta he "tunnistavat oman alhaisen asemansa". Kristityt ja juutalaiset Kirjan ihmisinä ovat vielä erityisen antipatian kohteena. "Indeed, those who disbelieve from the People of the Book and the polytheists will be in the Fire of Hell, to stay there forever. They are the worst of ˹all˺ beings." (98:6) Muslimien pyörittämät raiskausringit ovat seurausta suoraan siitä mitä islamin doktriini ja Koraani opettaa (esim. sotasaaleista, "oikean käden omaisuudesta" ja vääräuskoisten kohtelusta jihadin aikana). Iso-Britanniassa muslimien pyörittämissä raiskausringeissä konservatiivisesti arvioitu uhriluku on yli 250 000 tyttöä. Todennäköisesti lukema on moninkertaisesti enemmän. Lapsivaimot, pedofilia, on osa islamin doktriinia, koska islamin moraalin korkein mittana olevan sotalordin nuorin vaimo, Aisha oli 6-vuotias sotalordin viedessä hänet avioon. Avioliitto pantiin täytäntöön aviovuoteessa Aishan ollessa 9-vuotias. Iso-Britanniassa yli 100 alle 12-vuotiasta lasta on pakotettuna avioliittoon aikuisen miehen kanssa. Näistä 27 lasta oli alle 5-vuotiaita, ja 37 lasta olivat iältään 6-10 vuotiaita. Islamin kaltaisella kuolonkultilla ei ole mitään sijaa sivistyneissä länsimaissa. Islam ottaa kaiken sen mitä arvostamme ja kääntää sen aseiksi meitä itseämme vastaan. Terrori-iskujen yhä tiheämpi tapahtuminen ympäri Eurooppaa viestii vain yhdestä asiasta: islamisaation etenemisestä. Demokratia ja nykyinen poliittinen järjestelmämme on muslimeille vain työkalu kohti heidän päämääräänsä, islamisaatiota. Siksi islamin uhka koko länsimaiselle sivilisaatiolle on otettava vakavasti ja estettävä se vielä kun se on mahdollista. Suomessa salakavalan jihadin vaikutukset näkyvät kaikkialla keskustelukulttuurissa ja esimerkiksi siihen miten mediassa tai julkisuudessa saa puhua islamista: Kun muslimeilla on uhriutumisanturit ovat herkillä, hiljalleen ympäröivä yhteiskunta alkaa varoa kritisoimasta käytäntöjä ja toimintamalleja, vaikka miten olisivat ristiriidassa omien arvojen kanssa. Terrori-iskut yleistyvät, mutta yleisessä keskustelussa pohditaan äärioikeiston uhkaa ja kerrotaan "Allahu akbaria" huutaneen puukottajan kerrotaan olevan mielenterveyspotilas, sekä painotetaan ettei yksittäistapaus liity mitenkään oikeasti islamiin. Kristityt seurakunnat ovat erityisen tulipaloherkkiä, moskeijoiden sekä muslimien määrät kasvavat eksponentiaalisesti, ja yhteiskunnassa tulee enemmän ja enemmän huomioida islam ja muslimien erityistarpeet. Samalla vaaditaan oman uskonnonharjottamisen nimissä erityisoikeuksia, kuten lupaa oppilaille nälkiinnyttää kuukauden verran ja muiden pitäisi vielä huomoida tämä vielä koulussa. Muslimifoorumi voi lähettää vielä kouluille ohjeistuksen, miten huomioida ramadan kouluissa ja lapsiasiavaltuutettu voisi jakaa tätä ohjeistusta somessa, niin varmasti jalansijaa saadaan aikaiseksi. Moskeijoiden määrä lisääntyy lisääntymistään ja samalla kristillisille kirkoille ehdotetaan, miten voisivat antaa tilaa muslimeille käyttää heidän tilojaan. Ylioppilaskokeisiin ehdotetaan, että islam voisi olla yksi kirjoitettavista aiheista. Pääkonttoreissa pitää huomioida rukoushuoneet, Oodiin vaaditaan vetoomuksilla kanssa. Naisten alistavien huivien ja burkhien kieltäminen on kuulemma "islamofobiaa", vaikka nämä ovat lähtökohtaisesti ristiriidassa Suomen tasa-arvonäkemyksen kanssa. Ylellä islamin opista tosiasioiden ääneen sanominen saa juontajan hätääntymään, ettei "paikalla ole islaminuskoisia puolustamassa". Myyrmäen moskeijan imaami on kiireesti tuomitsemassa puheet islamofobisena, kuten myös vähättelemässä koulussa burkhaan pakotettujen tyttöjen todellisuutta. Islamia opetetaan tunnustuksellisesti kouluissa ja moskeijoissa samaan aikaan kuin ympäröivästä yhteiskunnasta karsitaan kaikki sen juutalais-kristilliseen pohjaan viittaava, Suvivirsistä ja joulujuhlista alkaen. Nämä islamisaation keinot toimivat niin pitkään kun niiden annetaan toimia. Valitettavasti länsimaissa olemme hirvittävän sokeita tämänkaltaiselle valloitukselle. Poliitikkoja painostetaan huomioimaan islam politiikanteossa, "islamofobian" leimalla uhataan keskustelu kun kyseenalaistetaan miksei naiset ja miehet voi hautajaisissa olla samassa pihassakaan - ja näille järjestöille tupataan kymmeniä tuhansia euroja vuosittain veronmaksajien rahaa. Emmekä vain sokeita ja haavoittuvaisia, vaan me vielä maksamme omien valloittajiemme toimet. Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustusta uskonnollisille järjestöille on jaettu vuosi vuoden perään aina vain suurempi osa islamilaisille yhdyskunnille. Vuonna 2025 muslimien osuus väestöstä on n. 2,5 %, mutta islamilaisille yhdyskunnille jaetun avustuksen osuus n. 25,89 %. Osalla näistä yhdyskunnista on sitoumuksia ja kytköksiä esimerkiksi Iranin islamilaiseen hirmuhallintoon. Luvut vuodelta 2025 kuvassa, tarkemmin vuosikohtaisesti avattu artikkelissa: nitter.cf/NooraMuittari/status/2… Nämä samat islamilaiset yhdyskunnat, joille sysätään vuosi vuoden perään siitä kuuluisasta "yhteisestä lompakosta" rahotusta kymmeniä ja kymmeniä tuhansia, nyt "jyrähtää" poliitikoille ja pyrkii hiljentämään kaikenlaisen islamin kritisoinnin "islamofobiana". Esimerkiksi Vantaan imaami Sharmarke Said Aw-Musse tarttui Seida Sohrabin ramadanin kyseenalaistukseen - toteamukseen ettei paasto sovi lapsille eikä lapsia tule pakottaa paastoon - ja yritti saada puoluejohto hiljentämään Sohrabi. Kun nuori politiikanalku Elina Hiltunen kritisoi islamia, hän saa lähtöpassit kokoomuksesta, sillä islamin kritisointi oli kuulemma liikaa kokoomuksen muslimiäänestäjille. Suomessa on uskonvapaus; mutta mitä tehdä tilanteessa, kun uskonvapautta käytetään kaapuna, jonka alla toimitaan poliittisena liikkeenä? Kielellä on merkitystä. Sanoilla on merkitystä - ja sanojen merkityksillä on merkitystä. Totuus, jota ei voi sanoa, ylläpitää valhetta. Islam ei ole uskonto. Islamiin sisältyy on poliittinen liike, jota edistetään "uskonnonvapauden" varjolla, jotta kaikki islamin kritisointi voitaisiin ehkäistä. Niin pitkään kun islamista puhutaan ainoastaan uskontona, kiistetään sen poliittinen luonne ja islamisaation annetaan edetä. Määrät kasvavat hurjaa vauhtia, ja kunhan muslimeita on yhteiskunnassa tarpeeksi, voidaan astua seuraavaan vaiheeseen (2. puolustuksellinen jihad, 3. hyökkäyksellinen jihad) juuri kuten sotalordi ohjaisti. Avaamalla ovemme islamille ymmärtämättä sen luonnetta uhraamme kaiken. Kulttuurimme, tulevaisuutemme, kansamme, maamme, poikamme ja tyttäremme. Aivan liian monta on jo uhrattu islamisaation alttarilla, ja määrä vain kasvaa. Eikä määrää mitata "vain" murhatuissa ja raiskatuissa. Koko Euroopan ylle on noussut tumma pilvi, turvattomuus on käsinkosketeltava. Sulkemalla silmämme ja esittämällä sokeutta oman hyveellisen moraaliposeerauksen edessä suvaitsemme suvaitsemattomuutta ja sidomme kätemme niin, että lopulta kuolemme omaan sinisilmäiseen muka-hyvyyteemme. Valittavana on kirjaimellisesti elämä tai kuolema; siunaus tai kirous. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. Ellemme osaa vastata ja reagoida islamisaation todellisuuteen ennen kuin on liian myöhäistä, jää ei-muslimeille vain kolme vaihtoehtoa: käänny muslimiksi, maksa jizyaa, tai kuole.