Juho Rautio

Räikkä Suomalaista politiikkaa ei voi ymmärtää analysoimalla sitä vasemmisto–oikeisto-akselilla. Avain Suomen poliittisen järjestelmän ymmärtämiseen on räikkä – mekanismi, joka liikkuu vain yhteen suuntaan. Räikkä toimii näin: SDP luo julkisen rakenteen. Viraston, etuuden, palvelun. Uusi rakenne synnyttää välittömästi intressiryhmän, joka alkaa puolustamaan uutta rakennetta raivokkaasti – työntekijät, edunsaajat, järjestöt, hyvinvointialueet etc. Rakenteesta tulee pysyvä, koska sen purkaminen tarkoittaisi täysimittaisen sodan julistamista siitä hyötyä kuppaaville eturyhmälle ja koska yhteisesti hyvinvoinnista varastetaan vain maltillisesti kerrallaan, eikä yleistä etua puolusta Suomessa kukaan. Sitten kokoomus voittaa vaalit. Se lupaa tehostaa, karsia, järkeistää. Mutta se ei pura rakennetta, koska Suomessa ei peruta aikaisemman hallituksen päätöksiä. Jätökset jätetään lattialle - edeltävien päälle. Purkamisen sijaan Kokoomus lisää rakenteeseen ”markkinamekanismin”: yhtiöittämisen, ostopalvelun, palvelusetelin. Näin synnytetään jälleen uusi intressiryhmä – palveluntuottajat, konsultit, huoltopalvelut. Tästäkin tulee pysyvä, koska pohjimmiltaan tämä rakenne suojaa demareiden aikaisemmin luomaa rakennetta - synnyttämällä uusia sen olemassaolosta täysin riippuvaisia bisneksiä. Seuraavaksi SDP voittaa vaalit. Se lupaa korjata kokoomuksen kylmän ja syrjäyttävän markkinaehtoistamisen aiheuttamat ongelmat sekä palauttaa inhimillisyyden. Mutta se ei pura kokoomuksen lisäämää kerrosta, vaan ainoastaan lisää niiden päälle uutta sääntelyä ja valvontaa. Lisää virkoja. Lisää rakenteita. Räikkä naksahtaa eteenpäin. Räikkä voi liikkua vain yhteen suuntaan. Räikkä selittää, miksi mikään ei muutu ja miksi mikään ei voi muuttua. Jokainen hallitus on “historiallinen”, jokainen käännekohta on “ratkaiseva”, jokainen vaalivoitto on vahva “kansan tahdon ilmaus”. Silti valtio vain paisuu – sekä byrokratiana että byrokratiasta elävinä markkinoina. Oikeisto- ja vasemmistoretoriikka ovat optiikkaa ja markkinointia, joiden avulla duopoliksi naamioitunut monopoli äänestyttää kansalaiset, jotka saavat vuorotellen kokea olevansa voittajien puolella ja tai kärsivänsä kirvelevän tappion. Ne myyvät samaa myrkkyä eri kohderyhmille. Molempien äänestäjät uskovat oman puolensa ajavan heidän etuaan ja ovat yhtä väärässä. Kuka hyötyy? Ei vasemmisto. Duunarin ostovoima ei ole noussut vuosikymmeniin. Ay-liikkeen jäsenmäärät laskevat. Julkiset palvelut rapistuvat samaan aikaan kun massamaahanmuutto pitää palkat alhaalla. Verot Lafferin käyrän maksimi. Ei oikeisto. Yrittäjän sääntely- ja verotaakka ei kevene. Kilpailu vääristyy, kun valtio valitsee voittajat. Omistusoikeus murenee. Kansantalous on aivokuollut hengityskoneessa. Verot Lafferin käyrän maksimi. Ei äänestäjä. Hänen valinnanvaransa on kaksi puoluetta, jotka eivät peru toistensa päätöksiä ja jotka ovat pohjimmiltaan sama asia. Kaikki huononee, heikkenee ja rikkoutuu. Hyötyjä on kaksinaamainen peto, jonka osoite on molemmissa puolueissa. Peto puhuu vasemmistoa vasemmalle ja oikeistoa oikealle, mutta syö samasta kansan kukkarosta. Sille on monia nimiä: managerialistinen luokka, degeneroitunut eliittirakenne, parasitismi, katedraali, ihmekone – instituutioihin pitkän marssin tehnyt öykkärijoukko, joka on ratkaissut oman taloudellisen tulevaisuutensa kaikkien muiden tulevaisuuden tuhoamalla. He eivät kokoonnu pimeissä huoneissa. Heidän ei tarvitse – räikkä toimii automaattisesti. Patologisessa rakenteessa riittää, että jokainen toimija optimoi omaa etuaan. YEL on tämän mekanismin puhtain ilmentymä. Se on julkista etua maksimaalisesti vahingoittava kauhistus, jota kokoomuksen on pakko ruokkia, koska kauhistus on osa räikkää. YEL:iä ei voi korjata, koska räikässä ei voi korjata. Räikässä voi vain paisua. SDP ja kokoomus saattavat kyllä hävitä tai voittaa vaalit, mutta he voittavat meidät joka ikinen kerta ja aina meidän kustannuksellamme. Räikkä liikkuu vain yhteen suuntaan.