Päivittäinen muistutus siitä, että kasvuttomuus ei ole seurausta vain Nokian romahduksesta, Euroopan velkakriisistä, koronapandemiasta tai "globaalin kasvun imun" odottelusta. Pikemminkin kyse on kannustimien vääristymisestä, loputtomasta kaikkialle ulottuvasta valtioinfektion aiheuttamasta jäykkyydestä ja status quon palvonnasta ja poliittisista valinnoista, joiden seurauksena yrittäjyys lamautunut ja tuottavus ei ole kasvanut. Julkisesti ollaan kovin huolissaan tuloeroista ja varallisuuseroista, vaikka käytännössä kyse on Suomessa siitä, että osa vain köyhtyy toisia hitaammin. Kun kaikki lopulta yritetään tasata, ei seuraavalle kasvupyrähdykselle välttämättömiä varallisuusmassoja ehdi merkittävästi kertyä edes yhdessä sukupolvessa (tai ylisukupolvisesti). Lopuksi yritys myydään ulkomaille, kun Suomesta ei löydy pääomia ja/tai kiinnostusta. Tytäryhtiötalous on valittu tie. Ajattelisi, että kasvu syntyy ennen kaikkea yksityisten yritysten menestyksen kautta. Suomessa kannustimet ovat jo rapautuneet, jonka seurauksena "liiallinen riskinotto ja työnteko ei selvästi kannata. Kenellä on halu palkata ja investoida, kun riskin ja tuoton suhde heikko? Miksi vaihtaa "liikaa" vapaa-aikaa työhön, kun verotus ei siihen kannusta? Pääoman kertyminen on hidasta ja tuotteliaimpien ihmisten osuus, jotka voisivat (ja haluavat) ottaa (yrittäjä)riskiä, on pienessä populaatiossa jatkuvasti pienempi (ja tämän takia myös huudetaan valtiota apuun). Valtio kuppaa kaikkialta niin paljon välistä ja ulottaa lonkeronsa jokaiseen yhteiskunnan kerrokseen, joten ei ihme, että Suomi on näivettynyt. Liikkumavara vain kaventuu, joten vaikka julkisia palvelulupauksia on paljon, ne näivettyvät kaiken muun mukana. Sieltä täältä leikkaamalla ja veroprosentteja sinne tänne hieman säätämällä tilanne ei helpota. EU:n luoman sisämarkkinan, yhtenäisemmän sääntelypohjan ja euron piti luoda kasvulle edellytyksiä, mutta lopputulos on ollut lähes 20 vuotta jatkunut lamaannus. Julkiset menot paisuvat, palvelulupaukset laajentuvat, nettomaksajia entistä vähemmän, jokaiselle erityisintressiryhmälle löytyy perustelut (vrt. loputon vääntö yritystuista) ja verotus kaikilla tasoilla kiristynyt jatkuvasti, joten ei ihme, että kasvun taikakaava ei toimi. Valtio on lapannut rahaa loputtomasti kaikkialle: infraan, koulutukseen, vihreään siirtymään, eu(ro)maiden lepyttelyyn jne. Koronapandemian vihreän elvyttelylepyttelypaketin piti olla piristysruiske ja siunata meitä loputtomalla viennin kasvulla, mutta se(kin) meni vihkoon. Ei pitänyt änkyröidä, koska se ei ollut Suomen etujen mukaista. Solidaarisuuspääomaa pitäisi olla paljon, joten miksi kasvua ei näy? Miksi yritykset eivät näe Suomessa mahdollisuuksia? Aikamoisessa juntturassa ollaan ja takana pian menetetyt kaksikymmentä vuotta, mutta nyt on tärkeää pitää kiinni siitä, että ei tehdä mitään liian rohkeaa. Yhteisessä veneessä ja sitä rataa.

Korkman toistaa odotetusti samaa vanhaa uskontunnustusta: valtio on periaatteessa oikean kokoinen, ajoituksessa mättää jokin ja meillä on liian vähän reiluutta. Pitäisi olla enemmän viisautta! Leikataan vähän täältä, verotetaan vähän tuolta ja "viisaasti" optimoiden päädytään iloon, valoon ja hauskuuteen. Onko rahoituspohja kestävä nykymallille? Ei ole, mutta mitä väliä sillä on. Valtioriippuvuus on jo niin syvällä, että oikea lääke on lisää sitä oikeaa valtioriipuvuutta.

Miksi Espanjan pitäisi koskaan sanoa, että nyt rahaa on pumpattu EU-himmeleistä niin paljon, että pankkitilit menevät tilttin? Mikään ei tietenkään riitä, ei koskaan. Jos jostain saa hyvillä ehdoilla rahaa ja osa kustannuksista valuu joka tapauksessa muualle, olisi todella kummallista jättää rahat hakematta. Pian sorvataan uusi määräaikainen, tarkkarajainen ja ainutkertainen paketti. PS. "Väliaikainen" koronaelvytys muuttuikin Espanjalle keinoksi rahoittaa valtionrahastoa. Nerokasta. Tämä on puhtaimmassa muodossa julkisen vallan räikkä: poikkeusmekanismi synnyttää instituution, instituutiolla on vaikutusvaltaisia edunsaajia ja edunsaajat tarvitsevat mekanismille ikuisesti jatkoa.

Suomessa ek-vaalit tulossa. Fiat törmäämässä (taas) seinään. Kuka olisi arvannut?

Maahanmuutto, lainsäädäntö, koulutuspolitiikka ja instituutioiden muuttaminen ovat valintoja, joilla on hyötyjiä, häviäjiä ja vaihtoehtoja. Niitä voi vastustaa (tai edistää) ilman, että fasismi on pian ihmisten ikkunoiden alla. PS. Korvaa sana "fasismi" sanalla "en pidä siitä, että joku on eri mieltä asiasta kanssani".

> Italialainen Unicredit onnistui kaappaamaan saksalais­pankin puoli­väkisin, 7 000 työ­paikkaa vaarassa > Uudet omistajat

Pakkaus- ja pakkausjäteasetus voisi vielä ratkaista tämän tilanteen.

Ehdottomasti. Lisää valtiota. Kaikkialle. Vanhemmat ovat kuulemma ”voimattomia” karkkitaivaan edessä. Valtio ei tietenkään ole, koska sääntelyllä ja pakolla ei oikeastaan ole näyttövaatimusta (ja sellaisen edellyttäminen on muutenkin merkki problemaattisesta mielenmaisemasta). Puskan maailmassa itsehillintä, vanhempien vastuu ja kauppiaan vapaus sijoitella tuotteensa miten haluaa ovat korkeintaan sääntelyn porsaanreikiä. Nyt tuoteryhmien rajaus on enää tekninen yksityiskohta. Kompostitarkastajat voisivat hoitaa myös karkki-, keksi- ja leivoshyllytarkastukset. Miksi ei?

Rakkauden valtakunnan itäsiivessä heränneet huolet algoritmeista, maailman kunnianhimoisimman tekoälysääntelyn kunnianhimon puutteesta ja konsensustodellisuuden haastavasta polarisaatiosta ovat hyväksyttyjä huolia. Mihin haluat tänään uskoa ollaksesi hyvä ihminen ja rakkauden imperiumin jäsen? NYT on jatkossakin moraalinen Schellingin piste.

Nykyinen meno kiihtyy. Datakeskukset eivät tule Suomeen siksi, että meillä on maailman kunnianhimoisin datakeskuspolitiikka. Tai edes siksi, että suomalaiset poliitikot tekisivät erityisen hyviä tai huonoja päätöksiä. Datakeskukset hakeutuvat tänne, koska meillä on Euroopan edullisinta sähköä, mulkava ilmasto, vakaa infra ja lisäksi olemme "kovissa ytimissä". Nyt on oikea aika neuvottella globaalien pääomavirtojen kanssa.

Palkka on tulovirtaa ja "rikkaus" on varallisuuskanta. Lisäpalkkatuloista säästäminen on vaikeaa jopa "välttämättömyyksien" jatkuvasti kallistuessa (ja mikään määrä nuukailua ei riitä, ellei ryhdy sijoittajaksi), joten kotitalouksien pääomanmuodostus on hidasta. Palkansaajan verotuskin on tiukkaa, joten lisäeuro ei välttämättä kovin suuresti motivoi. Ei niin yllättäen jutussa päädytään lopulta moralisoimaan kulutusta (ekologinen kestävyys, "ylikulutus" jne.).

Ship. Ship. Ship. Ship. Nobody quits.

Vielä yksi vetoomus, bro. Yksi vain. Sopimuksen, jonka tehtävä on estää supertekoälyn kehitys tai ainakin hidastaa sitä siihen asti kunnes riskit ovat "tieteellisesti" hallinnassa, tavoitteena ei ole ratkaista riskiä. Tämä työ ei todellisuudessa koskaan valmistu, joten hidastus-keskeytys on käytännössä ikuinen (ja samalla muut pyyhältävät ohi). Maailmanlaajuinen supertekoälyn kehittämisen keskeytys (kunnes "sen turvallisuudesta on tieteellinen yksimielisyys") edellyttää toteuttajaksi maailmanlaajuisen valvojan, joka tarkkailee aivan jokaista firmaa, datakeskusta ja tutkijaa. Ja ennen kaikkea sen on kyeyttävä pakottamaan kaikki tottelemaan sopimusta. Miten supertekoälyn parissa puuhastelevat ihmiset saadaan ehkä tottelemaan? Väkivallan uhalla.